Elän unelmaani juuri nyt.
Vaikka ikävöisin muualle, ystäviäni ja perhettäni, haluaisin muistaa, että tässä on aika, josta olin haaveillut kauan.
Maanantaipäivän vietimme Tukholmassa, kiertelimme kaupunkia kiireettömästi ja valokuvasimme. Tukholman vanha kaupunki on todella viehättävää seutua, siellä voisi viettää pidemmänkin ajan.
Kun istuimme Tukholmassa meren äärellä, kertasimme hiukan mennyttä vuotta. Viime syksynä soitin ystävälleni ja kysyin, lähtisikö hän au pairiksi kanssani. Yksin lähteminen tuntui siinä vaiheessa liian hurjalta. Silloin ehdotus jäi kuitenkin ajatuksen ja pienen suunnittelun tasolle.
Siellä me istuimme yhdessä ja muistelimme hiukan aikaisempia aikoja. Molemmat ovat nyt omilla poluillaan. Minä vietän juuri aupair-aikaani Belgiassa, ystäväni on Ruotsissa tämän kevään, tosin ei au pairina, mutta ulkomailla kuitenkin. Haaveista tuli lopulta totta, ja sitä ei joka hetki muistakaan.
Oikeastihan kuluneena vuonna on tapahtunut hirmuisesti, aika on kasvattanut minua. Kokemuksia, vaikeuksiakin olen kohdannut, mutta lopulta niistä selvinnyt perheeni ja ystävien tukemana. Ongelmat avaavat silmiä, opettavat sisua ja periksiantamattomuutta. Olen nyt rohkeampi, itsenäisempi, ja saanut kokea täällä upeita hetkiä, nähdä hienoja paikkoja ja kohdata uusia ihmisiä.
Toisinaan kuulee sanottavan, että onnellisuus on päätös.
Siinä voi olla paljonkin totta.