Niinpä voitte tutustua uuteen vielä kovin keskeneräiseen blogiini nimeltä Laivat jotka kuiskivat . Toivoakseni löydän kirjoittamisesta ja luovuudestani aivan uusia kerroksia kirjallisuuden opiskeluni ja oman elämän myötä. Nyt on fiktiivisempien, rohkeidenkin kokeilujen aika.
Mitä sanoisinkaan sinulle, joka haaveilet Au pairina olosta? Sanoisin, että lähde, koe, elä, rakastu elämään ja uuteen kulttuuriin ympärilläsi. Ehkäpä romanttisesti, dramatisoidenkin sanottuna niin, mutta kyllä, Au pairina olo on hieno kokemus, joka kasvattaa.
Kun olet tehnyt tuon tärkeän päätöksen lähtemisestä, pidä mielessäsi muutama asia. Valitse perheesi huolella, sillä hostperheessä ovat ne ihmiset, joiden kanssa tulet olemaan eniten tekemisissä koko aikana. Heidänhän kanssaan jaat arjen. Henkilökemioilla on valtava merkitys, on tärkeää, että tulette hyvin toimeen ja viihdytte toistenne seurassa. Parhaimmillaan tulet jakamaan monia näkemyksiä, ajatuksia hostperheesi kanssa ja pitämään hauskaa, eikä sillä ole niinkään väliä, vaikka ikäeronne olisi suuri.
Au pair-elämästä vielä muutama vinkki minun näkökulmastani. Ole aktiivinen, hanki uusia ystäviä ja tuttavuuksia avoimin silmin. Ystävät ovat tärkeitä viihtymisesi kannalta. Yksinäisyys on erityisen raskasta ulkomailla, kun perheesikin on lentomatkan päässä.
Sen lisäksi muistathan, että kotiutuminen vie aikaa. Aluksi kaikki voi tuntua hankalalta ja olet väsynyt, mutta hyvät yöunet auttavat ja hiljalleen arki asettuu uomiinsa.
 |
| Sacre Cour, Pariisi |
Au pairius on stressaava ja rankkakin prosessi aluksi, mutta se myös antaa paljon. Se on seikkailu, joka on jokaisella erilainen. Siitä ajasta tulee sinun ja hostperheesi näköinen. Nauti siis kaikesta, hymyile, naura alun töppäyksille ja anna uusien kokemusten viedä mukanaan! En ole katunut hetkeäkään, että lähdin. Sydämeni tiesi kaiken aikaa, että halusin lähteä.
Muistoissani säilyvät erityisen rakkaina matkat, muutamat Euroopan suurkaupunkiseikkailut, ne arkiset hetket kahviloissa Au pair-ystävieni kanssa jolloin vaihdoimme näkemyksiä tai esimerksi se ilta jolloin söimme valtavia vohveleita ystäväni kanssa ja nauroimme Brysselin yössä. Ja erityisesti muistan hetket, ilot ja naurut lapsen kanssa. Sen, kuinka luottavaisesti hän piti kädestäni metrotunnelissa, pieni ja rohkea. Ihmiset hymyilivät meille. Ja miten paljon hän pitikään saduista, junista..
Tuosta yllä olevassa kuvasta katsoo nyt melko pieneltä näyttävä, onnellisen näköinen tyttö. Tänä päivänä kuljin Turun kaduilla, tuolloin olin Pariisissa, feminiinisessä, kauniissa Pariisissa ystäväni kanssa.
Turussa avautuvat uudet seikkailut, syksyn värit maalautuvat puihin ja elämääni tulee monia uusia ihmisiä. Toivottavasti eläimiäkin. Hymyillen suljen tämän sivun.
