Jälkiä hiekassa

Kokonainen. Puolikas.

Jälkiä hiekassa,
jälkiä, jotka pyyhkiytyvät pian pois.
Heiluva heinä,
vaatimaton, oljenkeltainen.
Purjehtivat pilvet, 
kasaantuvat kerroksiksi,
muodostaen merkillisiä kuvioita.
Yksin olo vai yksinäisyys,
hippusen kai molempia? 

Rannalle ajautunut kaisla kutittaa,
kivi on kova allani,
tuuli sekoittaa hiukseni,
tekee ne takkuisiksi. 
Ei epämukavuudella, karheudella ole väliä, 
kun kuulen oman ääneni,
luonnon äänet..

Kello on pysähtynyt tähän, 
tikittää samat sekunnit uudestaan 
sillä  ranta, luonto on muuttumaton.

On hyvä olla hiljaa