Pieni ihminen

Kun keinot ovat lopussa, suostuttelutaidot ruosteessa, kokeilen tapaa erilaista.

Polvistun hänen tasolleen, sanon olevani hevonen. Tule selkääni pieni ihminen, hevonen puhelee.

Ja pieni ihminen tulee, pyyhkii vastarinnan kyyneleet, kapuaa selkään, istuu väsyneenäkin innoissaan,
hymyillen. 

Sitten hevonen toivoo lapsen etsivän mieluisan sadun. 
Satu löytyy ja hevonen lukee sen. Hän kuuntelee levollisena, silmissään jo tulevat unet.

Hetkisiä myöhemmin huoneesta kuuluu vain tasainen tuhina. Nukkuvan lapsen rauhallisuutta, kauneutta hetken katseltuaan hevonen jättää varovaisesti oven raolleen. 

Hevonenkin voisi nukahtaa,
mutta siihen tarvittaisiin nukkumatti. 

Useampia.