Mansikoita markkinoilta

Musiikin fiilistelyä, tuoreita mansikoita, hiukan stressiä tulevista ranskan kurssin kokeista.. Ja kaikesta huolimatta hienoa olla Brysselissä taas!

Rehellisesti sanottuna perjantai-iltana en olisi malttanut, halunnut lähteä Suomesta ollenkaan. Tärkeiden, rakkaiden ihmisten keskeltä lähteminen ei ole koskaan helppoa. Mutta nyt tuntuu mahtavalta olla täällä taas, siirryin Helsingin sateesta Brysselin lämpöön, ja pienestä kotikylästä tänne suurkaupungin monikulttuurisuuteen.

Hiukan vanhempi kuva Bruggestä

Erilaisten ihmisten paljous on yksi niistä tämän kaupungin piirteistä, joista erityisesti pidän. Minusta se on virkistävää, piristävää, on helppoa olla oma itsensä suuressa itselle tuntemattomien ihmisten joukossa. Olen myös niin utelias, että on hauska kohdata jatkuvasti erilaisia ihmisiä. Suurkaupungeissa on helppo hengittää, sanoi joku tunnettu näyttelijä jossakin lehdessä joskus, ja olen samaa mieltä.

Brysselin ihmisvilinä on toki myös osaltaan kaupungin huono puoli, kaikille meistä suurkaupungit eivät sovi. Tänne lähtiessäni pelkäsinkin, kuinka osaan olla täällä kaiken ihmisjoukon keskellä. Hyvin olen osannut. Kaipaan kyllä rauhaa ja hiljaisuutta ajoittain, ja kaupungin ärsyketulva stressaa minua tiedostamattomasti. Luontoa ja rauhaa kaivatessani voin kuitenkin mennä puistoon rauhoittumaan ja niin, tästä kaupungista on tullut puolen vuoden aikana kotoisa, tuttu.

Kävimme kaverini kanssa Gare du Midin markkinoilla, minä kävin siellä ensimmäistä kertaa. Ihmisiä oli paikalla todella paljon, kauppiaat huutelivat tarjouksia ja me yritimme puikkelehtia siellä kaiken sen melun, ihmisvanan ja myytävien vaatteiden ja elintarvikkeiden seassa. Ympäristön kaottisuudelle saattoi hymyilläkin, hiukan nauraa, ja hintoja vertailtualtuamme mukaan tarttui ainakin omenoita, kiivejä, banaaneja ja yksi kokonainen, vielä kypsymistä tarvitseva ananas. Rakastan tuoretta ananasta, se on vain niin hyvää! ;)

Pääsykokeet olivat ja menivät, nyt odottelen heinäkuun alussa tulevia tuloksia. Vaikeaa sanoa, kuinka kokeet onnistuivat tai eivät onnistuneet, mutta ainakin ensimmäiseen hakutoiveeni, Turun, aineiston lukemiseen panostin todella. Siksipä oloni oli melkoisen yllättynyt, kun Turun kokeessa kysyttiin jotain aivan muuta kuin mitä olisin osannut odottaa. Sanoinkin kaverilleni, että kirjoitin varmaankin elämäni huonoimman esseen. Noh, maltetaan odottaa vielä. Olen aina ollut varsin kriittinen omille kirjoituksilleni.

Tulevaisuus on avoin, koulupaikka vielä kysymysmerkki, mutta oloni on toiveikas, levollinen. Nyt aion nauttia viimeisistä ajoista, päivistä Belgiassa, ja muistan, että mikään ei koskaan oikeastaan lopu, koska samalla aina jokin uusi alkaa.