Minä katselen, lennän, unelmoin.
Liitelen jossain kaukana, ylhäällä
purjehtivien pilvien päällä.
Hetkittäin viima saa kyyneleet poskilleni
yhä silloinkin jatkan
Etsin, etsin kunnes löydän
Rauhoitun, asetun sitten
kun aika on kypsä, käsillä
Ei aivan vielä
ei ehkä huomennakaan
Maailma on sekoitus
kirpeyttä ja makeutta.
Yöllä esittäytyvä kuu,
kaunis, keltainen
näyttää nauravan hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti