Hetken kokonaisempi

Hetken aikaa olen kokonaisempi,
onnellisempi, täydempi.

Ainakin jonkin aikaa perheeni
on lähempänä,
sillä siskoni vierailivat luonani juuri.

Meillä oli kolme ihanaa päivää,
oli upeaa kulkea Brysselin kaduilla
yhdessä, vierekkäin.

Nauraa, hassutella, hymyillä.

Puhella pienelle kummipojalleni,
joka hymyili ja hurmasi
minut valloittavalla vauvan hymyllään,
luottavaisten sinisten silmien katseella.

Ja niin nopeasti kulki aika,
liian nopeasti saapui juna,
johon he astuivat.

Sinä hetkenä
kun halasimme

halasin lujaa
ja sydämeni ikävöi
oloni oli oudon ontto.

Silmäni sumentuivat,
minä itkin,
itkin jo silloin,
sillä se tuntui pahalta,
pahalta todella.

Samalla kuitenkin,
tiedän,
että näemme taas pian.
Aika on usein
hevonen, jolla on siivet.

Te siskoni,
te olette parhaita,
kauniita,
upeita, ihania.
Rakastan teitä.