Hevonen. Rautias hevonen odotti kärryajelulle haluavia turisteja Grand Placen kulmalla. Eläimen perässä olivat suuret, uljaat, mustat rattaat, ja hevosen ohjastaja, mustaan takkiin pukeutunut nuori nainen, näytti äärimmäisen torjuvalta ja tympääntyneeltä tehtäväänsä.
Hevonen kalpeni mahtavien kärryjensä rinnalla. Sen rautiaassa karvapeitteessä ei ollut riittävästi kiiltoa, ja koko eläimen olemuksesta paistoi ahdistus. Tai oikeammin stressi.
Minun kävi sääliksi tuota hevosta. Grand Place, suurkaupungin keskusta, on äärimmäisen haastava paikka niin herkälle eläimelle kuin hevonen. Liikenteen melu, nauravat ihmiset, yllättävät liikahdukset, valot, äänet - se kaikki on saaliseläimelle paljon. Moni hevonen ei sellaista tilannetta kestäisi lainkaan.
Olimme siskoni kanssa Grand Placen kulmalla, ja tarkkailin hevosta jonkin aikaa sen huomattuani. Hevonen ei kutsunut turisteja luokseen, se ei näyttänyt kutsuvalta, juuri siksi, että eläin oli stressaantunut, ahdistunut kaupungin vilinästä. Äärimmäisen rauhallisena se seisoi paikallaan, hiljaa, sulkien oman persoonansa.
Kävelimme eteenpäin, hevosen luo. Olimme jo kulkeneet vaunujen ohi, kun kysyin siskoltani, että saisinkohan silittää hevosta. Siskoni kehoittivat minua niin tekemään, ja palasin hevosen lähelle rauhallisesti.
Ojensin kämmenselkäni hevosen haisteltavaksi, silitin hiukan hevosen pehmeää turpaa, kerran, toisenkin kerran. Hei pieni, kuinka sinä voit.
Hevonen ei juurikaan reagoinut lähestymiseeni, se vaikutti väsyneeltä ja lannistuneelta. Kuitenkin, kun lähdin sen läheltä pois, se käänsi päätään uteliaana aivan kuin horroksesta heräten, katseli meitä hetken kiinnostuneena silmälappujensa takaa. Se oli sittenkin huomannut meidät, tietenkin oli!
Voi, miten ikävä minulla olikaan ratsastamista, talleja, hevosia! Ymmärsin sen, kun lähdin hevosen luota pois, kun olin ollut lyhyen hetken yhteydessä valjakkohevoseen.
Ja monina aurinkoisina päivinä, jotka muistuttavat lapsuuden aurinkoisista päivistä, olen sulkenut silmäni ja kuvitellut ympärilleni tallin, aitauksia. Se tuttu talliympäristön rauhallisuus, laiduntavat hevoset ja niiden tuoksu..
Iltapäivällä näimme kaksi valjakkoa keskustassa. Edellä kulkeva hevonen oli kaunis, siro ja korkea ruunikko, joka asteli pitkin, hermostunein askelin edellä. Ruunikon perässä kulki.. niin, se sama aiemmin näkemäni rautias hevonen, hitaammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti